Roomalaiskatolisen kirkon opetus paavin olevan tuhatvuotisen valtakunnan ruhtinas perustuu tulkintaan Raamatun teksteistä, erityisesti Ilmestyskirjan 20. luvusta. Tämä luku puhuu tuhatvuotisesta valtakunnasta, jossa Kristus hallitsee maailmaa. Katolinen kirkko on tulkinnut tätä siten, että paavi, Kristuksen maanpäällinen edustaja, toimii tämän valtakunnan ruhtinaana.

Tämä oppi on kehittynyt keskiajalla, kun paavin valta ja asema kirkossa vahvistuivat. Paavit alkoivat korostaa omaa asemaansa Kristuksen edustajina maan päällä ja vaativat itselleen myös maallista valtaa. Tämä johti usein kiistoihin paavin ja maallisten hallitsijoiden välillä.

Ilmestyskirjan 20:4-6 kohdat ovat keskeisiä tässä tulkinnoissa:

"Ja näin valkeat valtaistuimet, ja niiden päällä istuivat ne, joiden päälle oli langetettu tuomio ja jotka olivat mestattu Herran sanan ja todistuksen tähden, jonka he olivat antaneet. [...] Ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. [...] Autuas ja pyhä se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Näillä ei ole toista kuolemaa valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen papit ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta."

Katolinen kirkko on tulkinnut näitä kohtia siten, että paavi, joka on Kristuksen edustaja maan päällä, toimii tämän tuhatvuotisen valtakunnan ruhtinaana ja johtaa kristittyjä tämän ajan kuluessa.

Tämä oppi on kuitenkin kiistanalainen ja eri kristilliset suuntaukset tulkitsevat Ilmestyskirjan tekstejä eri tavoin.