Roomalaiskatolisen kirkon oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta ja paavin roolista perustuu useisiin teologisiin ja historiallisiin tulkinnoille. Tässä on lyhyt yhteenveto näistä perusteista:

1. Raamatullinen tulkinta: Katolinen kirkko tulkitsee Johanneksen ilmestyksen (Ilm. 20:1-6) tuhatvuotista valtakuntaa symbolisesti. Tämä tulkinta ei ota kirjaimellisesti tuhatta vuotta, vaan näkee sen kuvaavan Kristuksen voittoa ja hänen valtakuntaansa, joka on jo alkanut maan päällä Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen.

2. Augustinuksen vaikutus: Pyhä Augustinus (354-430), yksi kirkkoisien merkittävimmistä teologeista, esitti teoksessaan "Jumalan valtio" (De Civitate Dei), että tuhatvuotinen valtakunta on jo alkanut kirkon kautta. Hänen mukaansa tämä valtakunta ei ole maallinen, vaan hengellinen, ja se ilmenee kirkon toiminnassa ja uskovien yhteisössä.

3. Paavin rooli: Katolisen kirkon opin mukaan paavi on Pyhän Pietarin seuraaja ja Kristuksen sijaisena maan päällä. Tämä oppi perustuu siihen, että Jeesus antoi Pietarille "taivaan valtakunnan avaimet" (Matt. 16:18-19) ja teki hänestä kirkon perustan. Paavin näkee usein myös tuhatvuotisen valtakunnan maallisena edustajana, joka johtaa kirkkoa Kristuksen nimessä.

4. Kirkon perinne ja opetus: Katolinen kirkko on kehittänyt opetustaan tuhatvuotisesta valtakunnasta ja paavin roolista vuosisatojen kuluessa. Tämä opetus on vahvistunut kirkolliskokouksissa, paavillisissa julistuksissa ja teologien kirjoituksissa.

Näiden perusteiden mukaan katolinen kirkko näkee tuhatvuotisen valtakunnan jo alkaneen ja paavin olevan sen maallinen johtaja Kristuksen sijaisena. Tämä tulkinta eroaa useista protestanttisista näkemyksistä, jotka usein odottavat tuhatvuotista valtakuntaa tulevaisuudessa ja näkevät sen kirjaimellisena tuhatvuotiskaudena.